Kuka keksi matchan? Jauhetun vihreän teen historia
Matchan historia on tarina kulttuurisesta siirtymästä, hiomisesta ja muutoksesta. Se ei syntynyt valmiina Japanissa, vaan se tuotiin Kiinasta ja kehitettiin useiden vuosisatojen aikana joksikin selvästi japanilaiseksi.
Alkuperä Kiinassa
Jauhettu tee kehitettiin Kiinassa Tang-dynastian aikana (618–907 jaa.). Tee käsiteltiin puristetuiksi tiiliksi, jotka jauhettiin ja vatkattiin kuuman veden kanssa. Menetelmä yleistyi Song-dynastian aikana (960–1279 jaa.), jolloin jauhettu tee kohotettiin taiteenlajiksi, jota nautittiin muodollisissa tilaisuuksissa.
Saapuminen Japaniin
Buddhalaismunkki Eisain katsotaan tuoneen teensiemenet ja jauhetun teen juomisen tavan Kiinasta Japaniin vuonna 1191. Hän istutti teetä Kozanji-temppeliin Kyotossa ja kirjoitti tutkielman, jossa hän puolusti teen terveyshyötyjä. Teen juominen levisi nopeasti buddhalaisluostareihin, joissa sitä käytettiin keskittymisen ylläpitämiseen meditaation aikana, ja sieltä samuraiden ja aristokratian kulttuuriin.
Chadon kehitys
Japanilainen teeseremonia kehittyi seuraavien vuosisatojen aikana, ja teemestari Sen no Rikyu (1522–1591) muovasi sitä merkittävästi. Rikyu tiivisti seremonian estetiikan wabi-chaksi: kauneuden löytämiseksi yksinkertaisuudesta, epätäydellisyydestä ja katoavaisuudesta. Kolme teekoulukuntaa, Ura Senke, Omote Senke ja Mushakoji Senke, johtavat perinteensä suoraan hänen opetuksiinsa.
Hiipuminen Kiinassa ja säilyminen Japanissa
Jauhettu tee menetti suosionsa Kiinassa Ming-dynastian aikana (1368–1644), kun irtolehtiteen haudutus nousi vallitsevaksi. Japani jatkoi perinteen kehittämistä omillaan, ja siksi matchaa pidetään nykyään perijapanilaisena, vaikka sen juuret ovat Kiinassa.
Moderni matcha
Parantunut lajikevalinta ja kehittyneemmät varjokasvatusmenetelmät 1800- ja 1900-luvuilla hioivat tuotantoa. Matchan maailmanlaajuinen nousu kulutustuotteeksi kiihtyi merkittävästi 2010-luvulla ja jatkuu yhä.